No niin... tämä päiväkirjanomainen tuotos alkaa tänään. Pohdintana se, miten iloinen, energinen ihminen, jolla oli pää täynnä ideoita, uskoa itseensä ja myönteinen suhtautuminen on muuttunut 47-vuotiaaksi rupsahtaneeksi kääpämäiseksi olennoksi.

Lapset ovat lähes täysi-ikäisiä, onneksi myös ilmeisesti täysipäisiä ja siltä osin ehkä jossain on onnstuttu. Tosin ei kyllä siinä, että aktiivisesti osallistuttaisiin yhteisiin kodin askareisiin vapaaehtoisesti ja ainakaan ilman kunnon erilliskorvausta...Niin, taustatiedoksi vielä, että olen yksinhuoltaja.

Arkityö on, ja mielekästä ja mukavaa työtä onkin, kuitenkin sisällöt joskus epämääräisiä joten onnistumisen kokemukset eivät siinäkään läheskään päivittäisiä.

Talous on huojuvalla nuoralla tasapainoilua, luottotiedot kunnossa onneksi joten tarvittaessa luoton avulla tasapainoitetaan... Mutta tässäkin liukuu sille rajalle, että yllättääkö katastrofi... Enkä ole edes mikään himoshoppaaja...

Sivuston taustat ovat karut, ettenkö sanoisi pelkistetyt, perehdyn mahdollisiin koristeisiin kuhan ehdin...sitä saa ehkä odottaa :)

Lätkän MM-alkaa, eikun telkun ääreen!

Mukavaa iltaa sille, joka eksyi lukemaan tämän!