lauantai, 11. toukokuu 2013

Elämä on ihanaa!

Synttärijuhlat menivät hyvin, maljapuheeni oli lyhyt ja kömpelö, ja tyttäreni totesikin kärsineensä myötähäpeästä sitä kuunnellessaan. Olisi pitänyt kirjoittaa paperille... Tarjoilut onnistuivat, tunnelma oli lämmin ja vieraat viihtyivät. Kumma, miten sitä stressaa etukäteen niin kauheasti, ja kuitenkin juhlien jälkeen on hyvä mieli. Koirien karvanlähtöön suhtauduttiin ymmärtäväisesti, ja halukkailla oli mahdollisuus käyttää vaateharjaa.

Aikuistunut tyttäreni on todella viehättävä neito, paljon ajatuksia ja asioita joista en enää tiedäkään, ja jotks eivät minulle kuulu. Välittävä, vastuuntuntoinen, osaava...

Slipping through my fingers all the time I try to catch her every minutes... niinkuin ABBAn biisissä laulettiin.

Life goes on...tein puutarhatöitä, shortsit auringon ja mahdollisen rusketuksen alun vuoksi. Huomasin ,ett ä katkenneita versisuonia ja selluliittia on näkyvyssä viime vuotista enemmän...sitäpaitsi, näkökin jo heikkenee, sillä säärikarvapehkon ajettuani tyttäreni huomautti pohkeen alaosan kerrostumasta....no, ei kukaan ole täydellinen!

Pihalla kukkii narsissit, helmihyasintit, kevät kaihonkukka vai kylmäkaihonkukka...kumpi se oli...voikukkaa pukkaa kyllä kiihtyvällä tahdilla, olen muutaman vuoden kamppaillut niitä vastaan mutta pitäisiköhän luovuttaa...

 

tiistai, 7. toukokuu 2013

Huomenna vanhin lapseni täysi-ikäinen!

Iik! Miten pienestä ihmisestä, suloisesta, itsepäisestä tänttäräntästä on tullut niin viehättävä ja ihana nuori nainen! Kaikki nämä vuodet ovat lopultakin menneet hujauksessa, vaikka ihan kauheasti asioita mahtuukin niihin. Ei voi tajuta, että lapseni on huomenna täysi-ikäinen ja enenevästi jo lähtee kulkemaan omia polkujaan... Haikeuden ja onnen kyyneleet, sillä lapseni on hyvä ja hieno ihminen...

maanantai, 6. toukokuu 2013

Tavallinen arkipäivä

Töissä on ihmeen puuduttavaa.. luulisi, että kevään ja valon myötä oma virkeys kasvaisi, mutta ei..ehkä lähestyvä loma (hieman yli neljä viikkoa) jotenkin lamaa.Paukut on talven aikana käytetty- Asiat hoituivat, yksi kerrallaan, ja ihan mukavasti päivästä selvittiin.

Koiran kanssa lenkille (kiitos sitruunapannan kehittäjälle, ei remmirähinöitä enää...), orvokkikauppaan ja kotiin siivoamaan. Juhlia varten stressit on stressattu, tarjoilut ja vähän ohjelmaa, eiköhän selvitä. Joka ikinen vieras on mukava ihminen.

Tytär harjoittelee autokoulun teoriakokeeseen, minäkin tein yhden testin ja läpi pääsin! Aika paineista, kun vastausaikaa kymmenen sekuntia ja pitää hahmottaa tilanne. Ja osaako käyttää näppäimistöä oikein... Mikähän siinäkin on että tietotekniikka tuntuu monimutkaistuvan koko ajan, alkaa jo pudota kärryiltä eikä itse asiassa viimeisimmät villitykset enää edes kiinnosta...Aikanaan ei voinut käsittää, miten videonauhurin käyttö oli omalle vanhemmalle niin vaikeaa, nyt alkaa vähitellen tajuamaan...

Ihan muut asiat ovat tärkeitä. Joka päivään täytyy mahduttaa yhteys merkityksellisiin ihmisiin,mulla lähinnä omat lapset ja kivat työkaverit. Joka ikinen päivä on kaikkien arkikiireasioiden lisäksi tehtävä sitä, mistä ihan oikeasti nauttii. Hyvä ratkaisu olisi nauttia ainakin jostakin pakollisista arkisesta asiasta myös, kuten minä olen oppinut nauttimaan vaikkapa ruuanlaitosta. Ja taidanpa nykyään nipistää joka ilta aikaa hyvälle kirjallekin. Reacherille sanoin hyvästit, viimeinenkin kirja luettu. Minkäs kirjan sitä valitsisi kirjakasasta (kirjastosta harvoin selviää ilman vähintään kymmentä kirjaa...).

 

sunnuntai, 5. toukokuu 2013

Sateinen sunnuntai

Eilen oli tosi rentoa, puuolentoista tunnin lenkki, sauna, pizza+olut, hyvä kirja...tarkoitus oli katsoa lätkää mutta nukahdin jo kymmeneltä... nukuin 12 tuntia! En muistaakseni ole koskaan nukkunut niin pitkiä unia, ja täytyy myöntää, että teki aivan ihmeitä.

Näitä hyvinvoinnin kulmakiviä opetellessani huomaa yhä uudelleen, että tutut perusasiat: riittävä uni, hyvä ruoka, sopiva liikunta, itselle mieluinen tekeminen auttavat oman jaksamisen kanssa.

Ja se, ettei oikeasti ole kiire minnekään. Eikä tarvitse asettaa liian kunnianhimoisia tavoitteita, esim.liikunnan kanssa 45 min hikitreeni vs. ei mitään, jos sen sijaan pieni kävelylenkki tuntuu juuri nyt hyvältä ja mahdolliselta toteuttaa. Itsensä ja omien tarpeiden kuuntelu on yllättävän vaikeaa.

Huomaan myös, etten halua roikkua seurassa, joka ei oikeastaan tee hyvää. Jos koko ajan on antavana osapuolena, eikä koe tulevansa kuulluksi tai oikeasti autetuksi silloin kun apua tai tukea tarvitsee, niin parempi olla vaikka yksin.

Sillä on merkitystä, mitä teet joka päivä. Minun päiviin sisältyy 30 min mindfullnes meditaatio, kävelylenkki 60min (koiran kanssa), pieni kuntopiiri kotona...yritän joka päivä tehdä tuoremehua hedelmistä ja vihanneksista sekä opetella menemään nukkumaan ajoissa.

Tänään juhlia varten kokeilen tomaatti-vuohenjuustoleipänen-reseptiä, ja napostellaan niitä illalla telkun ääressä.

Vielä pisteenä tälle mukavalle päivälle löysin metsäkävelyllä kaksi korvasienen alkua. Viime keväänä kokeilin ensimmäistä kertaa kokata korvasieniä, ja vaikka ryöppäsin niitä ohjeen mukaan oli pelko takamuksessa heräänkö seuraavana päivänä...heräsin, ja ihan hyvin voivana!

Täytyy seurata niiden kasvua, ja toivoa, ettei joku ehdi napata niitä ensin.

 

lauantai, 4. toukokuu 2013

päivä 2

Harvinainen päivä, sillä lapset ovat poissa enkä ole sopinut tapaamista kenenkään kanssa. On aikaa ja mahdollisuus tehdä omassa tahdissa asioita, jotka juuri nyt tuntuvat tärkeiltä.

Tosin lapsen lähestyvät synttärit asettavat tiettyjä paineita tekemisen suhteen, on siivottava ja mietittävä tarjoilut.Vieraita tulee vain kourallinen, mutta silti.

Sopivasti toisella koiralla on karvanlähtöaika, ja turkki valahtaa lattialle lähes kokonaan ja lyhyen ajan sisällä. Leiljailevat karvathan ne vasta mukavia tarjoilujen seassa onkin...

Aurinko paistaa ja lämmintä on noin 13 astetta. Kävin pitkällä kävelyllä, ihailin kukkivia valkovuokkoja, kuusien syvän vihreää sävyä ja lintujen laulua.

Nyt aloitan siivoamaan pienen osan kerrallaan, tulin johtopäätökseen, että vieraat tulevat tänne juhlimaan päivänsankaria, ja tärkeintä on hyvä tunnelma ja maukkaat tarjoamiset. Jos joku esittää kritiikkiä ajatuksissaan mahdollisesta siisteydestä,niin ajatukset eivät näy päälle ja loppuvathan juhlatkin aikanaan jolloin mahdollinen sotkuista kärsiäkin pääsee kotiinsa toipumaan ... Ei voi tehdä enempää kuin ehtii ja jaksaa, ja jaksamisen raja jo muutenkin on lähellä.Ei myöskään pidä ottaa paineita turhista asioista.

Huomenna on muutama reseptikokeilu, kun makutuomarit ovat kotona, tänään mennään hyvin perussafkoilla...vai hakiskohan pizzan...

Sopivan siivoussession jälkeen taidan eksyä kuitenkin dekkarin pariin, Jack Reacher odottaa...