Töissä on ihmeen puuduttavaa.. luulisi, että kevään ja valon myötä oma virkeys kasvaisi, mutta ei..ehkä lähestyvä loma (hieman yli neljä viikkoa) jotenkin lamaa.Paukut on talven aikana käytetty- Asiat hoituivat, yksi kerrallaan, ja ihan mukavasti päivästä selvittiin.

Koiran kanssa lenkille (kiitos sitruunapannan kehittäjälle, ei remmirähinöitä enää...), orvokkikauppaan ja kotiin siivoamaan. Juhlia varten stressit on stressattu, tarjoilut ja vähän ohjelmaa, eiköhän selvitä. Joka ikinen vieras on mukava ihminen.

Tytär harjoittelee autokoulun teoriakokeeseen, minäkin tein yhden testin ja läpi pääsin! Aika paineista, kun vastausaikaa kymmenen sekuntia ja pitää hahmottaa tilanne. Ja osaako käyttää näppäimistöä oikein... Mikähän siinäkin on että tietotekniikka tuntuu monimutkaistuvan koko ajan, alkaa jo pudota kärryiltä eikä itse asiassa viimeisimmät villitykset enää edes kiinnosta...Aikanaan ei voinut käsittää, miten videonauhurin käyttö oli omalle vanhemmalle niin vaikeaa, nyt alkaa vähitellen tajuamaan...

Ihan muut asiat ovat tärkeitä. Joka päivään täytyy mahduttaa yhteys merkityksellisiin ihmisiin,mulla lähinnä omat lapset ja kivat työkaverit. Joka ikinen päivä on kaikkien arkikiireasioiden lisäksi tehtävä sitä, mistä ihan oikeasti nauttii. Hyvä ratkaisu olisi nauttia ainakin jostakin pakollisista arkisesta asiasta myös, kuten minä olen oppinut nauttimaan vaikkapa ruuanlaitosta. Ja taidanpa nykyään nipistää joka ilta aikaa hyvälle kirjallekin. Reacherille sanoin hyvästit, viimeinenkin kirja luettu. Minkäs kirjan sitä valitsisi kirjakasasta (kirjastosta harvoin selviää ilman vähintään kymmentä kirjaa...).